touring-life.com

Perillan ollaan koko porukka ehjana ja hyvissa fiiliksin. Eilen vietiin fillarit takaisin ja vieteltiin vapaata aikaa taalla Friscossa. Lauantaina ajeltiin perille sellainen reilu 300 mailin paiva. Ja olihan se kylla ajamisen arvoinen reitti :)

Aamutuimaan aimisteltiin noita punapuu metsia. Kylla niissa riittaa aimistelemistakin....kameralla ei oikein tahdo saada kuvattua mitaan jarkevaa sielta. Garbevillessa piipahdettiin nopsaan katsastamassa, milta amerikkalainen mp ralli nayttaa...kromia ja nahkaa oli runsaasti tarjolla vaikka kello ei ollut edes yhdeksaa viela.

Leggettissa pidettiin kahvipaussi...kuvailtiin puun lapi tehtya "tunnelia" ja sitten aloitettiin varsinainen ajaminen, Highway1. On tullut aikasemminkin hehkutettua tuota reittia Leggett-Jenner vaan pakko se on todeta, etta huikea huikea 180 mailia se on. Mahtavia maisemia, kivoja pikkukylia ja ennen kaikkia kurveja kurveja ja makeaa tieta ajaa. Lounasteltiin Fort Braggissa ja muutenkin ajeltiin sellaisia nafti tunnin patkia...katseltiin valilla Tyynenmeren rannikon maisemia.

Ennen Friscoon saapumista kaytiin viela kerta kiellon paalle HD kaupassa ja sitten olikin kohta edessa Golden Gate ja reissun finaali.

Suurkiitos Turun HOG porukalle vahvistettuna Pietarsaaren Passellin pariskunnalla. Reissu oli kerrassaa upea! Olette ajomiehia/naisia viimeisen paalle. Kiitos myos muistolahjuksista....sain hienon HD nahkaliivin porukalta :) Ja lisaksi kotiin jotain pienen pienta vietavaksi. Kiitos ja kumarrus..oli ilo ja kunnia ratsastaa kanssanne :)

Tassa kuvia viimeiselta ajopaivalta...

Tassa viela lisaa kuvia liittyen edelliseen postiin eli ajopaivalta Bandonista Fortunaan. Piknikkia ja semmosta :)

Dodii. Tulihan se sielta...aurinkoista kelia pukkas koko paivan tanaan. Vahan viileaa ja tuulista oli ajoittain mutta eipa se paljoa haitannut. Hyvin hyva fiiwis ajella. Ja mika jottei, Oregonin rannikko hellii kylla silmaa...eika Kalifornian puoli huonommaksi jaa. Ajeltiin rauhassa ja valilla vahan paremmalla etenemalla ettepain.

Brookingssista otettiin leivat ja juomat messiin ja ajeltiin piknikille Kalifornian puolelle. Myohemmin katsastettiin eka setti punapuita. Tanne Fortunaan tultiin hyvissa ajoin...ja hyva niin. Huomenna on aikainen lahto kohti Highway1:sta ja San Franciscoa.

...sade meinaan. Florencesta etteenpain ei sitten pukannut enaa vetta taivaalta. Itse asiassa sade loppui heti kun kahvilta lahdettiin etelaa kohti. Vaan vartti ennen Florencea alkoi tulla vetta taivaalta...ja sita tuli sitten hetikohta reilusti. Sellanen ihmeellinen pehmea sade...ihan kun olis suihkulla naamaansa ruiskutellut..pienella paineella. Florencessa otettiin kahvit ja piirakat...heti kun oltiin sisalle kaffilaan astuttu sade loppui. Tassa porukassa on pakko olla mukana joku sademagneetti. No, oikeastaan ei meilla nyt niin paljoa sadetta ole ollut...laskin just tanaan, etta kolme varsinaista sadepaivaa. Huomenna sitte aurinkoista :)

Tassa pari livekuvaa Lincoln Citysta. Laitan samalla rakkaita terkkuja Niinalle, Myyralle ja Tepsulle Turenkiin :) Lisaterkut menee Ukiin Leenalle ja Osmolle ja Manseen Teiskulle, Saltsulle ja Petelle!

Eilinen paiva oli yhta vesileikkia. Kaytiin Mt St Helensilla pyorahtamassa...ja ajeltiin sitten sateen saattelemana Newbergiin Oregoniin. Portlandin pohjoispuolella vetta tuli niin paljon, etta oli pakko vetaa sivuun. Pideltiin taukoa sitten paikallisessa Toyota liikkeessa..ystavallista porukka, tarjosivat kahvia ja nettiyhteydet ja koneita :)

Tanaan ajeltiin aamulla Evergreenin ilmailumuseoon josta sitten jatkettiin Tyynenmeren rantaan. Nyt pidetaan paussia Lincoln Cityssa ja nayttaa pahasti silta, etta vesisade taukoaa :)

Tulihan se aurinkoinenkin paiva :) Ajopaiva oli auringontaytteinen ja sen verrsan lyhyt, etta kaytiin samoin tein Mt Rainierilla Paradicessa. Onneksi niin, koska nyt aamulla satelee kuuroittain vetta...se ei isommin haittaa vaan pilvet on aika alhaalla...ei mahtas tuolla ylhalla nahda mitaan.

Kuvissa tsillailua kaffella...isoa vuorta, ryhmakuvaa ja ketturepolainen, joita oli isommalla porukalla lahtenyt katsastamaan vuorta. Ihme tyyppeja, eivat juuri piitanneet motoristeista :)

Maisemia...komeita :) Ei ihme jotta Clark ja Lewis nimiset heppulit kurvailivat samaa reittia kartoittaessaa tata mannerta...kay kelpas :) Clearwater joki on kyseessa....

Tassa kuvatukset osittain sateiselta paivalta Seeleylta Clarkstoniin. US12 on upea tie. Missoulassa James Laino niminen Raisiolainen mopokuljettaja vaihtoi kyparaa :) Meihella kypara vaihtuu kun Jokereilla koutsi. Hehee :) Kuvissa myos konepyorailija Heikki vetaa repaa kun ulkona pukkaa kosteutta taivaalta :)

Taalta tuilee kuvia matkalta Seeley Lakelle ja edelleen Seeley Lakelta US12 pitkin Clakstoniin...eli Montanasta Idahon kautta Washingtoniin. Porukka on aamutoimissa puunaamassa pyoria ja kohta mennaan taas.

Tassa viela muutama kuva paivan makeista maisemista. Viimeisessa kuvassa Turkulaiset ovat vallanneet Grand Hotellin baaritiskin :) Lisaksi kuvissa on Nez Perce heimon miehia Kuolleen Intiaanin Solalla...ja maisemaa sielta. Ugh.

Semmonen huomio viela, etta klikkaamalla kuvia saatte foton isommaksi auki naytolle...

Taalla sita ollaan, Grand Hotel Big Timber...varsinainen on juu :) Lankkarikamaa..rakennettu 1890...varsin persoonallinen, suosittelen jos nailla seutuvin haette paikka, jossa kallistaa paa. Vaan kuinkas tanne on tultu...

Aamusella Yellowstonessa naatiskeltiin rauhassa aamupala. Koko eilinen paiva oli vetta pukannut taivaan taydelta ja aamulla taivas naytti selkenemisen merkkeja, joten lahdettiin liikenteeseen ku keli oli "auennut". Ajeltiin puston lapi...pysahdeltiin ja ajeltiin upeiden maisemien halki. Kylla Yellowstone ja nama nurkat on maailman upeimpia paikkoja...ei maha mitaan. Piste.

Tanaan yhden miehen reissu sai tayttymyksensa ja omallakin kohdalla ehdoton reissun kohokohta oli, kun paastiin melkoisen lahelta katselemaan, kun karhuemo ja kaksi pentua tallustelivat rinnetta ylospain. Karhunpennut oli leikkisalla tuulella...jotenkin tuli ylenpalttisen liikuttunut olo. Uskomatonta...mun mielestani. Muita nahtyjen villielainten listalle paatyivat susipari, kaljupaakotka, laumoittain buffaloita, hanka-antilooppilauma ja murmeli. Yhta kaikki vaikuttavia juttuja. Toi yksi buffalo kyttaili tien yli mennessaan meita sen verra karttyisasti, etta Jarilla kytkinkasi vipatti hermostuneesti...

Tower Junctionissa piti tuumailla tovi...Beartooth Highway oli lumisateen jaljilta sulki...jos nalleperheen nakeminen oli Timolle reissun tayttymys, oli tien sulki oleminen Kennetille antikliimaksi (kuvassa hiljainen hetki kyltin vierella). Semmosta se vaan on...keleille ei maha mittaan. Konsultoin paikallista mopomiesta ja paatin, etta ajellaan kuitenkin lenki kautta samoille suunnille. Chief Joseph Highway eli Nez Perce heimon paallikon mukaan nimetty patka. Kylla oli lenkin vaarti...kuvat puhukoon puolestaan...lisaa kuvia osa2:ssa...

Cooke Cityssa naatiskeltiin kahvit...sitten ajeltiin Kuolleen Intiaanin solan kautta itaa kohti. Nez Perce intiaanit pakenivat Little Big Hornin taistelun jalkeen ratsuvakea tuon solan kautta ja onnistuivat harhauttamaan takaa-ajavan porukan vuorilla. Semmosta :)

Naatiskelkaaa kuvista...niista ehka saa pienen pienen aavistuksen siita, millaisissa maisemissa tanaan kurvailtiin.

Terveiset taalta Yellowstonesta. Eilen ajeltiin tanne ja perjantai on ollut vapaa eli lahdetaan taalta eteenpain vasta lauantaina aamulla. Torstaina keli aityi kosteaksi. Sadetta tuli ja meni, valilla oli kuivaa sitten taas ei. Mikaan jarkyttavan kylma ei kuitenkaan ollut..taisi kylla johtua enemman paalla olleista vaatekerroista kuin kelista.

Jackson Holessa pidettiin lounastauko (kuvassa herrat patsastelee paikallisen HD liikkeen edessa...yllataen). Jackson oli kivan oloinen "alppikyla". Reitti Jacksonin kautta Yellowstoneen oli muikea maisemiltaan...onneksi Jacksonin jalkeen ei enaa pukannut vetta taivaalta ja aurinkokin nayttaytyi ajoittain. Matkalla bongattiin ihka oikea nalle, joka talviunien jalkeen syoda nassutteli varpuja rinteessa... Matkaa olio n. 150m. Timpan kiikareilla naki, miten hieno kaveri oli kyseessa...turkki oli upean ruskea ja muutenkin heppu oli kovin hyvakuntoisen klassisen nakoinen.

Old Faithful geysirille satuttiin juuri kun se oli aloittamassa purkautumistaan. Viiden minuutin odottelulla katseltiin tuo ihme pois kuleksimasta...aika hyvin kun purkaus tapahtuu n. 90 min valein :) Tarkka ajoitus.

Tanaan perjantaina sitten onkin pukannut melkosta sadetta. Ihan tosissaan on tullut vetta. Itse ole pyykannyt ja lataillut akkuja....nelja kahdeksasta fillarista naytti olevan liikenteessa, joten ainakin osa porukasta on ollut puistossa liikennalla...juuri jyristivat pihaan. Taitaa olla kosteaa poikaa :)

Terveiset v.2008 Route 66 ajajille. Harmi ettette ole mukana talla elamysmatkalla.

Terveisit from Jackson, Wyoming: Tuula&Jari, Tuula&Rauli, Mayvor&Kenneth, Heikki, Veikko, Lauri, Timo & Jussi

Ps. Mahdollisesti myos taalla oli HD pulju, josta lahti t-paitaa sun muuta matkaan :)

Paikkatiedon pitaisi nyt paivittya tuonne sivun vasemmassa ylanurkassa olevaan karttalinkkiin....

Talla Logan, UT. Eilinen paiva oli ns pitkaa vetoa kun tehtiin aika loikka lannesta itaan. Bonnevillessa kaytiin katsastamassa paikallinen autorata, jossa kuulema huristavat kovaakin ajoittaisi pirsseillaan. Hassuinta hommassa on, etta autoilla ajellaan jarvessa..joskin siihen aikaan kuivuneessa ja viela suolassa. Huh, toivottavasti on alustat massattu silla ainakin Suomessa just suola ja auton ilkein vihonen...katsastuskonttori onkin sitten hyva kakkonen.

Pitkaan patkaa vedeltiin...maileja tais tulla 360 nurkilla ja tuohon mahtui sentaan isku yhteen HD kauppaan ja yhden fillarin vaihto Salt Lake Cityssa. Kaikki on hyvin ja kunnossa...tanaan ettepain sitte kohti Yellowstonea.

Huitsin nevada. Kya nain on. Keskella ei juuri mitaan ja tanne tullessa oltiin samassa paikassa. Lake Tahoelta ajeltiin Carson Cityyn ja siita edelleen Virginian maisemissa kohti itaa. Preeriaa ja vuoristoa riitti. Valilla ajeltiin 30 kilsaa tuppisuoraa ja sitten kurvailtiin ylospain jonnekin kahden ja puolen kilsan korkeuteen...sitten alas ja taas suoraa :) Et semmosta...keli oli kohdillaan ja hieno...pieni saderopsaus tuli jossain valissa.

Nyt ollaan Ely Nevadassa...huomenna jatkuu.

Kuvissa Middlegate Nevadasta loytynytta saluunaa sun muuta :)

Pikaiset terveiset Ely, Nevadasta. Porukka perilla ja kunnossa.
Langatonta verkkoa ei nakyvissa, joten kuvat saa odottaa...kannykakaan
pelaa talla huitsin nevadassa :)

-Jussi

Do doo...lupailin lisaa kuvia joten tassa. Tekstia en nyt kerkia tuottamaan suuremmin. Paiva oli kaikkiaan upia. Mercedista aamutuimaan ajellessa Kalifornian kumpuilevien niittyjen keskella fiilista loytyi...nostalginen olo ja mahtava tie. Yosemite on Yosemite, uskomaton paikka. Tioga Pass oli viela lumen vuoksi suljettu, joten teimme pienen ketunlenkin ja ajelimme Sierra Nevadan vuoriston yli edellisena paivana avattua Sonora Passia pitkin. Maisemat oli samaa kaliiberia Tiogan kanssa. Sonorassa tormattiin melkoiseen autojonoon, joka onneksi oli matkalla sinne toiseen suuntaan. Memorial Day viikonlopun paluuliikenne aiheutti mahtijonon.

Nyt siis heraillaa Lake Tahoella ja suunnataan itaa kohti.

Tien paalla taas laulaa Normaalin Eppu. Juu, nain on. Ei paha, sanois turkulainen ja niita talla reissulla onkin matkassa kokolailla yhta harrikkakuntaa lukuunottamatta. Varsinaissuomalaisen pakan sekoittaa Passellin Mayvor ja Kenneth Pietarsaaresta. Reissu on jotain Highway1 tyyppista :)

Nyt ollaan jo toisen ajopaivan paatteeksi Lake Tahoella. Ensimmainen paiva ajeltiin San Franciscosta pienten koukkujen kautta Merced:n, tuohon Yosemiten porteille. Ekaan paivaan mahtui vahan ylimmaraista ohjelmaa, kiitokset vaan sinne sumuisten saarten lentikentalle...ei ole homma siella handussa...ei nyt eika vissiin koskaan. No...semmosta se on :) Aniveis...kaytiin siina ajelemassa semmonen kiva kurvipatka....sr130 jonka varrella on Lickin observatorio kaukoputkineen poikineen. Ekalta paivalta ei ole kuvia...tia mihin lie unohtunu kuvien otto mutta niin vaan kavi. Latkin tahan sitte toisen paivan kuvia senkin edesta...eli toiselta paivalta vahan fotoja...juttua sitte lisaa kotvan kuluttua.

Kuvat on Mariposasta ja Yosemitesta...El Capitan ja semmosta...Bridalvail putousta ja porukkakuvaa :)

Nimittain matka. Yhta paivaa vaille valmis on tama reisumme. Eilinen taivallus tarjosi viimein kaivattua helletta...Death Valleyssa sita on aina, nyt 34 asteenm edesta. Eika loppupaivakaan halki Kalifornian eramaan ollut kylma. Raskas on tama tokavika paiva...lampo varmaan tekee sen. Nyt heraillaan uuteen aamuun ja edessa on kolmet sadat liikennevalot ja palkintona perilla Palisades Park ja Santa Monica Pier eli Route66 Tyynenmeren rannalla. Niina lahettaa terveisia etta hyvat on kyydit :) Mina itte taas laitan terkkuja Ukiin Leenalle, Osmolle ja Tetelle...viimeiselle paljon rapsuja...ja lisaksi Mansesteriin karryporukalle terkkuja ja hyvaa vointia :) Kuvissa mm. Katri esittelee uusinta muotia ajovarustepuolella...ns puoliajopoksyt. Muuten kuvissa patsastellaan pohojalaasittain. Pyykkimuijat esiintyy Badwaterissa myos yhdessa fotossa ;) ..

Pari paivaa on ollut hiljaista taalla ku ei tuo netti oikein ollut saatavilla Vegasissa. Vapaapaiva oli tuli ja meni, kukin vietti vapaan omia touhuillessa. Tassa nyt mukana kuvia matkalta Vegasiin, lahinna Zionin kansallispuistosta Utahista....ja Stripilta, Jukka&Liisa tarkkana :)

Jaksaa vaan pukata tuulta nailla seutuvin. Josses sentaan. Aamulla piti tuumailla josko lahdetaan lainkaan Kanjonille mutta mentiin sitte kuitenkin. Tuulta oli puuskissa 60 mph eli 100 kmh. Hissukseen mentiin niin perille paastiin. Enpa ole moisessa tuulessa nailla seutuvin kurvaillut aiemmin. Vaan eikohan se tosta tyynny huomiseksi kun lahdetaan Vegasiin. Tassa fotoja suurelta montulta...ihmiset puuttuu kun oli kamera jossain hukkateilla tovin tuolla :)

...pukkaa. Vaan taalla ollaan Grand Canyonilla. Tassa muutama foto matkalta tanne. Kuvissa Katri ja TT seka Kaino ja Lasse poseeraa Navajo sillalla. Tanaan oli vapaata...lykkaan muutaman foton Kanjonilta viela kaupan paalle. Huomenna suunta Utahin kautta Vegasin valoihin :)

Tien paalla taas. Vapaapaiva Santa Fessa sujui nopeasti, kukin touhuili omiaan ja Shellillekin oli asiaa. Hoitelin itse omaan pyoraan uuden takaiskarin kun vanhassa ei enaa ollut mitaan tuntoa jaljella. Ajeltiin Niinan kanssa toista tuhatta yhdella iskarilla/jousella...oli vahan kova kyyti valilla. Nyt on kunnossa :)

Aamulla kun kurvattiin kohti etelaa oli lampomittari melko viilean kelin kohdalla. Olisko ollut 6 astetta lamminta. Vaan eipa tuo paha ollut, ilma oli rutikuiva ja kun ei tuullutkaan, mikas siina ajaessa. Puolilta paivin alkoi olla jo lamminta. Paiva oli mukavaa tsillailua ja loysaa ajelua Gallupiin. Maisemia ja kahvittelua ja semmosta. Nasta paiva.

Kuvissa: Niina Santa Fe:n Starbucksissa. Kuuluisa Neljan Aasin patsas Santa Fe:ssa. JJ Loiva ja banaani, kaikki muut mielleyhtymat on jokaisen oman mielikuvituksen tuotetta :). Sitte pari tilannefotoa matkalta.

Pikaiset fotot matkalta Santa Fe:n. Lisaa kuvia, tekstia ja tunnelmia kunhan joudan ja saan aikaiseksi.

Tassa viela lisaa kuvia mm. Hra 47 aka TT aka Taito Tuunanen ja suklaakakku :) Maisemat on Teksasista ja aakeet on laakeet :) Vieraileva tahti on joku Alabaman mies joka veti parin kilon piffin..

...mun on pakko paasta Teksasiin, laulaa Freukkarit. Ja paastiinhan sita. Ensin ajettiin tosin halki Oklahoman. Aamutuimaan oli keli hieman kolean puolella :) mutta hyvin naa pohojalaaset vetaa, tosi hyvin. Tunti ajoa, breikki, kahvit ja ettepain. Oli melko muikeita maisemia Oklahoma 66:n varrella kun aamuinen usva leijuu lampian ja pienteen notkojen ylla ja aamuinen nouseva aurinko valaisee maiseman omalla lempealla valollaan. Karja kayskentelee vehrealla niitylla ja kauniit maatalot uinuvat viela aamuista untaan. Kaunista oli.

Oklahoma Cityssa suoritettiin ostoksia hooree merkilla varustettuna. Tapsa sai uuden kopan paahansa ja Niina taydensi ajoasun upeilla chapseilla :) OKC:n jalkeen keli olikin jo yli parikymppia, aurinkoinen ja lammin, tuuli sen sijaan teki tuloaan. Vieras joka ei nailla seuduilla ole kovinkaan harvinainen kavija.

Clintonissa vierailimme R66 museossa, museon matkamuistomyymala teki sievoisen tilin kun pohojalaaset valtas paikan. Tunteroinen myohemmin oltiinkin sitten paikassa, jossa en ole aiemmin vieraillut. Melkoinen paikka mutta sisalto jaakoon tuleville routelaisille arvoitukseksi. Sanotaan vaikka niin, etta melko hauskaa oli ja varmasti mieliinpainuvaa :D :D Paikan nimi oli Erick, OK.

Loppupaiva ajeltiinkin sitten Teksasiin, Teksasiin. Ja vinkkaa oli vaan upeasti tultiin Big Texan Steak Ranchille. Parin kilon piffin syojaa ei pohojalaasista loytynyt mutta synttarisankari loytyi. PALJON ONNEA VIELA KERRAN herra 47 eli TT :) Lahjuksia jaettiin ja jalkiruuaksi TT sai Teksas- kokoa olevan suklaakakun siivun :) 23 ihmista sai yhdesta suklaakakun siivusta mukavan maistiaisen.

Eika rasakkaan huono irea olsi :) Meinaan sevverran kylyma. Juu-u. Vaan eilinen ei niinkaan ollu kylma...tulinen osaltaan kylla. Vinkkaa pukkasi vaan eipa tuo tuntunut haittaavan kun paasteltiin Lebanonista Freda's Uptown Cafe:n aamupalalle. Ja hyvin maistui ameriikan annos matkalaisille :) Saattaapa Ilmajoen Krouvin listalle ilmestya uusia elamyksia...."ameriikan aamiainen" :D (kuva)

Paris Springs ei varmasti ole entisensa enaa koskaan, sen verran eloisa oli meininki Garyn Sinclair huoltoasemalla. Isanta pyori vieraiden joukossa intoa piukassa, kuvia rapsittiin ja vitseja kerrottin yli kuntarajojen aina Halsuasta Kurikan kautta Ilmajoelle. Kansainvalinen meininki :) Gary oli onnellinen mies kun asemalle polahti 22 uteliasta nenaa ja yksi matkaopas ;) Paitakauppa kavi kuumana...kuvassa TT ja Erkki pohtivat bensan hinnan viimeaikaisia liikkeita tai jotain. Ryhmapotrettiinkin ehdittiin , mahtuivat samaan kuvaan kaikki ;)

Sapulpaan saavuttiin kohtuuajoissa. Virtaa riittaa, ainakin takapenkkilaisten osalta. Reippaat rouvat repaisivat Route66 jumpan hotellin pihamaalla Helin johtaman (kuva) :) Erittain hyva meininki....erittain :) Reipasta porukkaa vaikka kuvasta nopeimmat huomaavat, notta missas ne kulujettajat luuraa?

Kuvassa viela Halsuan MC Loivan presidentti, joka tuimistelee Route66 patkalla :)

Ja kun niita kuvia on pyydelty, heittelen tasta lisaa toiselta ajopaivalta. Reissu on edennyt hienosti, tosin kirjallinen anti on ollut vahan nihkeaa mutta eikohan taa tasta kehity ja kerkiaa. Kuvissa rivi komioota pyoraa (menikohan oikein....) Soulsbyssa, sitte loytyy Sokipuron Sillalta retkue (moro moro) ja viimeisena Karin kameran laakaisu aiheesta retkua....viimeisessa Kari on matkailemassa notta ulukomailla...tai tukemassa paikallista TVO:ta Illinoisin ja Missourin rajalla.

Kelia on pukannut reissulle. Ensimmaisena paivana otettiin niskaan puolen tunnin kuuro mutta onneksi saderomut oli niskassa hyvissa ajoin. Muuten lauantai oli puolipilvinen ja semmonen kummallinen sekotus keleja...sateesta pilviseen ja edelleen siita aurinkoiseen. Tanaan sunnuntaina aurinkoa saattiinkin sitten reiuisti., eli hy6vin menee ja juttu lentaa, on mukava ajella ettepaooin

Tassa kuvia parilta ekalta paivalta. Ensinna on vasynytta porukkaa illallisella Chicagossa. Jannityksesta ei ole tietoakaan mutta melkoinen lentouupumus oli kylla ekana iltana lasna :) Vaan siiahan tuo virkeni lauantaille porukka hyvin. Lauantain kuvissa ensin on "Hannu ja Kerttu" seka toisessa kuvassa Kurikkalaiset potretissa.

Täällä ollaan taas, Route66 ja paikkana Springfield, Illinois. Eka ajopäivä Ilmajokelais- kurikkalaisen leegion kanssa. Kaikki on hyvin, aamiaisella istuskellaan ja kohta nokka kohti St Louis'a. Lisää fiiliksiä ja kuvia kun kerkiän...

**Jussi

...dirty deeds tai jotain. Omalla kohdallani Route66 #9 on taputeltu ja valmis. Istuskelen LAX:lla Route66 Roadhousen tiskilla edessa huurteinen Bass ja vasyttaa. Viimeinen ajopaiva oli hemmetin kuuma ja sama kuumuus jatkui viela perjantaina kun ajeltiin fillareita vuokraamolle. Vaan enpa valita, voisin istuskella jossain konttorilla paivat pitkat tuijottelemassa pimeyden alttaria ja naputtelemassa jotain tarkeita raportteja tai kivoja poverpointteja. Tai jos oikein lykastaisi, saisin olla kuluttamassa pakaralihaksia jossain palaverissa. Eli mielummin taalla...ainakin nyt. Mita sitten jatkossa, enpa tuota tiija, aika nayttaa.

Hommahan on niin, ettei naita reissuja ikuisesti jaksa ja voi tehda. Olen alunperinkin paattanyt etta kun alkaa ajaminen tuntua tylsalta, lopetan naiden tuurien vetamisen. Viela ei ole moista fiilista tullut, kylla tamakin 5000 kilsaa maistui kokonaisuutena hyvalta. Totta kai on patkia kun tuli mieleen etta huh huh...ihmehan se olisi jos ei tulisi.

Tamankertainen porukka oli primaa motoristimateriaalia. Sirkka-Liisa ajeli kolmantena naisena (ainakin mun kasityksen mukaan) Routen ja hienosti ajelikin. Muut "seinajokelaiset" eli Tuula, Esa, Tarja, Heikki, Anne, Kimmo ja tietysti "syyllinen itse" eli pohojammaan porukan koordinaattori Pertti olivatkin sitten kokeneempaa kaartia. "Utajarvelaiset" eli Arja, Esa, Esko, Tapsa ja koordinaattorina haarinyt Timo olivat myos kokeneita motoristeja. Ja hienosti sujui ajamisen lisaksi tuo eri maakuntien ja "mp-lahkojen" yhteistyo. Ja kun hommasta viela selvittiin puhtain paperein eli vuokraamoon ei jaanyt ylimaaraisia taaloja pyorien korjaukseen homma on paketissa todella kiitettavin arvosanoin.

Suurkiitos teille matkalaisille. Mina en olen kun pelkka paimen, te sen reissun teette sellaiseksi kun se on vaikka itse vaitattekin toista. Tien paalle lahden teidan kanssanne koska tahansa uudelleen. Upea porukka ja hyva reissu....tai pitaisko sanoa kainuulaisittain "tia vaikka tulis viela hyvakin reissu". Kiitos ja kuulemiin, parin viikon paasta olen taas Chicagossa, silla kertaa pelkastaan pohjanmaalaisen porukan kera (moro sinne Ilmajoelle ja Kurikkaan). Over & out nyt. Ja terveisia kaikille.

Kuvissa: Esa "suklaakakku" Spets esittelee tyhjaa lautasta, jossa tovi sitten oli mailin korkuinen kakku. Uupunutta porukkaa kovan setin jalkeen. Santa Monica Bulevard ja orastava Tyynimeri. Route66 #9 ja Tyynimeri...ja sitten ohi on.

Koko porukka Losissa, pyorat palautettuna...homma on siis paketissa :)

Neljan viikon paasta siis uudestaan :D

Jussi

Laah ja puuh. Kyllapa pukkas lampoja tanaan. Death Valley oli kuumimmillaan mita mina olen siella kaynyt ja muutenkin paivan ajo sillai lampoisemmasta paasta. Joka kerran sita on iloinen kun tuolta paasee porukan kanssa pois ilman erityisia ohjelmanumeroita. Tanaan lammot heilui jossain 40 ja 50 valilla...kuuma oli.

Ja kuumahan jatkui vaikka DV jaikin taakse. Shoshonessa oli lahes samanlaista ja edelleen Bakerissa kanssa. Illalla fiilisteltiin tokavikaa ajopaivaa altaalla, kelin oli samanoloinen kuin eilen Vegasissa. Juuei, kylla Suomessa asumisessa on puolensa mutta niin se vaan on toisaalta taallakin. Jos taalta jotain koto-Suomeen saisi siirtaa niin lampoiset mukavat kesaillat olis se juttu. Ilman muuta. Huomenna ajellaan sitten Santa Monicaan.

Kuvissa mm: Amargosa Valleyn oopperatalolla, porukka-potrettia, "Matkailu avartaa" eli reissun naiset Badwaterissa :) Heikki ja vahan kalpeampi kaveri Shoshonessa.

Tassapa kuvatuksia (valittuja huikeita otoksia) Veekasin illasta. Huvituin suurestui Fatburger- purilaismestan olemassaolosta. Viimeisessa kuvassa meitsi ottaa hyvat fiilikset Vegasin ekaks parhaasta nahtavyydesta eli Bellagion tanssivista suihkulahteista. Siina lampoisessa Vegasin illassa (hyva HD Cafen salaatti ja pari Fat Tirea massussa) katsellessa rauhassa noita juttuja tuli haiku takaisin Teksasiin. Tollaiset illat oli parasta aikaa...shortsikeli ja pikkusen vilpoinen tuuli viilentaa juuri sopivasti reilun parinkympin lammon. Leuto mutta lammin on kai oikea. Niin tai nain, kovin oli kotoinen tunnelma.

Olipas varsin kaksijakoinen paiva. Zionin puiston lapi kruisailu on ehka maailman hienoimpia fiilistelypatkia. Maisemat hellii ja kun saaa ajella hissukseen niin kerkiaa katsella ymparilleen kunnolla ja funtsia ni vot. Sitten toista aaripaata, joka tosi myoskin tarjoaa aikaa ajatella on sitte Las Vegasiin ajaminen tuolta Hurricanen nurkilta. Pelkkaa kivista autiomaata ja hitusen lampoista...ja alla I15....omalle kohdalle ehdottomasti taman reissun ikavin kaksituntinen. Noo...kaikkee ei voi saada :)

Aamupalalla Kanabissa treffattiin suomalainen bemari LT porukka joka oli ollut Etela Dakotassa LT clubin miitissa. Siina sitte vaihdeltiin kuulumisia (olivat Jacob Lakella yota myos joten jotain jasentenvalisia merkkimerkusteluja oli kayto jo illalla :)). Heitin muutaman vinkin ajoreiteista vaikka hyvin olivat pojat valmistautuneet reissuun. Illalla olivat samassa Kasinohotellissakin. Mukavaa porukkaa.

Nyt ollaan aamupalalla Boulder Cityssa Hooverin patovisiitin jalkeen. Nyt alkaa vapaapaiva ja meika suuntaa HD liikkeen kautta suorilta hotellin altaalle ottaan sunia ja ehka muutaman virkistavan siina ohessa. Tack och adjo sano :) Huomenna sitte Death Valleyn kautta Barstow, tokavika ajopaiva. Vahiin kay ennen kun loppuu :)

Kerta toisensa jalkeen tama paikka jaksaa liikuttaa ja hiljentaa. Uskomaton mesta ja piste. Ellette usko, tulkaa katsomaan :)

Kuvissa vahan ryhmassa ajoa, rennon oloinen porukka patsastelee kanjonin reunalla ja North Rim Villagessa. Pakollinen kanjonikuva ja viimeisessa sitte paikallinen Ossi Orava fiilistelee kanjonin tuulia :)

Laitanpas tassa terkkusia Manseen Petelle, Teijalle, Riinalle ja NN:lle :) Ukiin Leenalle ja Osmolle ja hurjat rapsutukset ja namupala Tetelle. Ja sit tietty lampoiset terkut Niinalle Hamikseen :)

Reissu Gallupista tanne Grand Canyonille vie halki parin ison reservaatin. Ensimmaisena on pitkat patkat Navajo Nation reservaattia ja sitten ajellaan Hopien mailla. Vaikka itselleni tama oli herraties kuinka mones kerta kun ajelen reservaattien halki, joka ikinen kerta tulee todella murheellinen ja surullinen fiilis siita, kuinka lansimainen sivistys on kohdellut alkuperaiskansoja. Useimmat naistakin haluaisivat, erityisesi Hopit, elaa omissa oloissaan vanhoja tapoja ja perinteita kunnioittaen vaan eipa se oikein enaa tahdo onnistua.

Satuimme naille seuduille todella otolliseen aikaan. Second Mesa- kylassa oli koko paivan kestava Sateenkaaritanssi- rituaali menossa ja koska kyseessa on ns. sosiaalinen rituaali, ulkopuoliset olivat tervetulleita seuraamaan tanssia. Rytmikas rummutus ja hypnoottinen laulu tahdittivat Hopi-kansan tanssia. On sanottava, etta ensin laulanta ja rummutus kuulostivat kummalta mutta kun antoi ajatukset levata ja aistien vain aistia, alkoi musikki ja tanssi toimia ja mieli vaipui lahes transsinomaiseen fiilikseen. Luulenpa, etta tanssijat ja soittajat olivat viela syvemmissa fiiliksissa. Uskomaton kokemus...on todella harmi, ettei Hopien mailla saa edes nayttaa kameraa saati kuvata. Tanssijoiden asut olivat kirkkaita vareiltaan, miehien hannyksena toimi preeriaketun turkki hantineen, naisten paata koristivat kirkkaat sateenkaari- paahineet. Miehet rytmittivat tanssia marakasseilla, toisessa kadessaan katajat oksat, naisilla oli vain katajia kasissaan. Kylan vanhemmat miehet lauloivat rytmikasta haijjaa jaijjaa aijjaa jaijjaa (parempaa kuvaukseen ei pysty, katsokaa vaikka Tanssii Susien kanssa) laulua jota yksi rumpali rytmitti. Laulajia oli reilu parikymmanta, tanssijoita lahemmas neljakymmanta. Tanssi tapahtui kylan keskusaukealla ja me seurasimme tapahtumaa kiipeamalla ymparoivien talojen katoille tikkaita pitkin. Mieleton kokemus! Paikalla oli meidan lisaksi viisi muuta valkoista...ja toista sataa Hopia. Kyseessa ei siis ole mikaan turisteille suunnattu juttu vaan Hopien perinne. Jos kyseessa olisi ollut esim sadonkorjuu rituaali, ei meilla olisi ollut mitaan asiaa paikalle.

Hauskan lisan visiittiin antoiivat kylan lapset, jotka ryntasivat paikalle heti kun olimme parkkiin pyorat saaneet. Iloisia ja varsin valittomia lapsia :) Kiipeilivat pyorien paalla innoissaan ja kyselivat taukoamatta.

Tiedan hanta johtuiko sitten Hopien tanssista mutta Navajo- siltaa lahestyessa laaksoa peitti uskomaton ukkosmyrakka. Kuvassa laitellaan sadekamppeita paalle. Keams Canyonilta lahtiessa olimme saaneet niskaamme vartin kuuron mutta se oli kevyt kesasade tahan verrattuna. Hitto...neljaakymppia piti ajaa ja nakyvyys oli todella lahes nollassa. Vaan eipa siina muutakaan mahdollisuutta ollut, sillalla ei satanut enaa mutta rintama viihtyi laakson poikkisena toista tuntia eika lapi ajmiseen mennyt kuin reilu vartti. Vaan olihan myteeri :)

Muissa kuvissa on Colorado joki 144 metrin korkeudesta Navajo sillalta. Sitten vahan varustevertailua, Sirkka-Liisa ja Tuula pukutuvat Harrikkaan, Heikilla sen sijaan on viimeisen muodin mukanen kevyt sadepukushortsi, erittain tyylikas ja toimiva kokonaisuus :) Taustalla Tarja ja Heikki poseeraavat.

Sitten on viela pari kuvaa laakson lansilaidalta itaanpain. Melko muikeat maisemat :)

Tanaan ollaan vapaapaivalla Grand Canyonilla. Koitan saada nama kuvat nettiin jotenkin viela tanaan...nyt on siis sunnuntai aamu :)

Parin paivan takaisia kuvia. Ensimmaisessa Esa ja Heikki arpovat kartan aaressa, missa ollaan :) Toisessa Vancouverin mies Brad on valmiina lahtoon. Tapasimme Bradin ensimmaista kertaa Munger Mossissa toisen paivan iltana, heppu on ajellut Torontosta Chicagon kautta Routea pitkin Santa Fehen. Tallaiset tapaamiset tekee tasta hommasta ja moottoripyorailysta ihan ekaks parhaan harrastuksen. Munger Mossin jalkeen oltiin samoilla mestoilla Sinclairin asemalla Missourissa, Route museolla Oklahomassa ja sitten samassa hotellissa Santa Fessa :) Hieno ja mukava heppu!

** Brad, have a nice andsafe ride back home! It was an absolute pleasure to meet you.....I think and hope our paths may cross one day again :) Godspeed! **

Sitten ollaan lounalla Grantsissa ja viimeinen kuva tassa setissa on jo intiaanimarkkinoilta Gallupista. Siella kasityot ja paidat teki kaupansa. Mukava paikka kayda katsastamassa.

Taalla ollaan, Santa Fe:ssa koko porukka kaik yhdes koos. Eilinen taivallus tuntuu persauksia enemman kasivarsissa jostain syysta. Alkaakohan tassa jotain ammattitautia pukkaamaan paalle :)

Keli olikin sitten eilisen loppupaivan helteinen eli yli 30. Tormattinpas siina route66 speciaaliinkin (kuvassa) ku jouduttiin ajelemaan lahes 10 mailia takaisin tulvivan oja takia. Eip uskois etta nain kuivalla seudulla olis tollasta ongelmaa mutta vot, tiella 30 senttia vetta ja pohjalla sellasta liejua, ettei harrikalla ollut mitaan asiaa yrittaa kahlata ton punasen liejun lapi. Lusikka kauniiseen kateen ja takas.

Muissa kuvissa letka ajaa Tucumcarin lapi...taukoilee maaseudulla. Viimeisessa Heikki ja Esa nayttavat, kuinka persoonallinen pukeutumistyyli hooree miehilla on :)

Tanaan torstaina on vapaapaiva ja tsillaillaan kuka missakin Santa Fessa. Mitaa suuren suurta uutisointia ei liene tarjolla, itse kavaisen ostoksilla ja naatiskelemassa pikkukaupungin tunnelmasta.

Jutut jai vahiin kun ei oikein irronnut. Taitaa vahan vasy painaa :) Nyt ollaan Uudessa Meksikossa kahvilla Tucumcari nimisessa paikassa. Hyvia fiiliksia oli aamupaiva tulvillaan kun auringon noustessa selan takana ajeltiin ensin Stanley March'n Cadillac Ranchille ja sen jalkeen Adrianiin juomaan puolimatkan krouvin kahvit. On aina mukava nahda Frania, rouvaa joka pitaa tuota Adrianin Midway Cafe:ta.

Lupsakkaa ajoa on ollut. Keli hellii matkalaisia...lamminta alkaa olla yli 25 vaikka kello taalla NM:ssa on vasta 1140 :) Tassapa kuvia aamupaivalta...ensin ollaan lahdossa Big Texan Steak Ranchilta. Sen jalkeen pari ryhmaotosta Cadillac Ranchilta ja Adrianista. Vahan Texasin filosofiaa :)

Huolimatta kovasta uhosta ei edes Utajarven porukasta loytynyt yrittajaa kahden kilon pihvin matostamiseen lisukkeineen. Hyva sinansa :) Kuvassa joku hentoinen brittipoju koittaa (huonolla menetyksella) tukkia pari kiloa sisafiletta massuun tunnissa. Ei onnistunut...lahellekaan :) Lisaksi kuvia raflasta sisalta...ja vahan ihmettelemista kotimaan ensioitkosille...saako tuolla keulalla leiman :)

Amarillossa ollaan ja unta pukkaa :) Tassa muutamia kuvia ennen kun unimatti ryntaa tupaan. Esa & Heikki vetaa repaa pihanurmella tanakan lounaan jalkeen. Ponotysta "Bates" bensiksen edessa...ajokuvaa ja varsinaiset veljekset Vaselin esiintyy Route- paitoineen kun oltiin tahan steak ranchille paasty :) Kuvia ja lisaa juttua aamulla!

Lueskelin tuossa eilisen illan kirjallista antia ja taytyy todeta, etta taitaa ukko olla pikkusen vasy, sen verran paljon on kirjoitusvirheita (sorry Niina ;)) eilisessa tekstissa. Pahoitteluni laaduntarkkailun nukahduksesta.

Eilen illalla kaytiin syvallista keskustelua harrikka-filosofiasta ja pratkista yleensa. Koko porukalle tuntuu (siis ne joille hd on vieras pyora) olleen nama Electrat erityisen positiivinen kokemus. Alkaa maailma avartua, Busamies Eskokin totesi oman matkustamisen filosofiansa olevan muuttumassa...etta kova vauhti ei ehka olekaan paras tapa reissata. Harrikan ergonomiaa ja ajamisen helppoutta ja vaivattomuutta kehuskeltiin myos. Haistelen ilmassa olevan suuren pyoravaihtoviikon tuntua kunhan tama Route66 on loppuun asti puksuteltu. Tapsakin tuossa aamukahville lahtiessaan kavi lapi eilisillan filosofioita :)

"Hiljaa kiiruhtaen" on mun mottoni. Olen naita reissuja ajellessa todennut, etta tuolla liikenteessa kaahaamalla ei saasta koko 10 ajotunnin ja 400 kilsan paivassa varttia enempaa vaikka mita tekisi. Sanokoon kuka mita haluaa mutta oma kokemukseni kylla puoltaa rauhallista ja tasaista rytmia, sopivilla tauoilla hoystettyna. Taukojen pituus itse asiassa vaikuttaa saapumisaikaan merkittavasti, ajonopeus ei sitten kylla juuri sita eika tata. Tanaan on edessa 600 kilsan keikka johon mahtuu yksi varikkostoppi renkaanvaihdon merkeissa OKC:ssa ja museo/lounas breikki. 0700 on startti ja kehtaan veikata, etta hiljaa kiiruhtaen ollaan Amarillossa ilman ongelmia klo 1745 :)

Terveisia matkalaisilta Suomeen. Ollaan Sapulpassa ja massut on taynna hyvaa sapuskaa. Takana on paiva, joka varmasti herattelee matkalaisissa ajatuksia siita, mita ja mika tama Route66 oikein on. Aamun varhaisina hetkina kun oltiin liikkeelle lahdossa pidettiin oikein mukavaa tuokiota Ramonan ja Bobin kanssa kuunnellen Virran Olavia ja mukavia jutellen. Iltapaivan helmi oli taas visiitti Halltownin Sinclair- huoltamolle, jota Gary "hoitelee" enemman vahemman ilman minkaanlaista taloudellista agendaa, puhtaatsa mielenkiinnosta ja intohimosta r66:sta kohtaan. Oli root beeria tarjolla ilmaiseksi tai sitten paitoja viidella taalalla, kaikesta paista lapi se, etta kyseessa on paljon muuta kuin vain harrastus.

Nyt silma luppasee sen verran etta laitan paata tyynylle,

Tassa muutama "live" kuva matkalta tanaan maanantaina. Parissa ekassa ollaan lahtotunnelmissa Munger Mossista (kuvissa Tapio tahdittaa Virran Olavia Bobille ja Ramonalle. Tuulaa naurattaa). Sitten mina itte oon Bobin ja Ramonan kanssa kuvassa...minulta rakkaat terkkut Hamikseen Niinalle :).

Sitten on pari fotoa Freda's Cafesta Marchfieldista. Toisessa Pertti taivastelee "bisquit&gravy" aamiaissettia. Hyvin upposi kuitenkin :)

Taman sivun vasemmassa ylalaidassa olevan karttalinkin pitaisi toimia taas...lahettelen sijaintitietoa silloin talloin :)

Ohessa muutamia kuvia pikaisesti 2. Ajopaivan tiimellyksesta. Porukka pakkailee kamojaan ja ollaan lahdossa Lebanonista ettepain auringon noustessa mailtaan. Munger Moss- motelli virittelee aina Route66 tunnelmaan hienosti :) Porukka on kunnossa ja fiiliksissa, homma luistaa. Virran Olavi virittelee pihalla aanijanteitaan Tapsan harrikasta. Gotta go now :)

Kas vain sanoi kasvain ja niin edespain. Taalla sita allekirjoittanut taas kaartelee, letkan karkisijoilla kuten Mirus Jifter konsanaan. Tosin Jifteri oli kova poika juoksemaan...samaa taas ei voi sanoa minusta. Alla on "harlei taavitson" ja sen alla taas "ruut siksti siks", ei kait sita aikuinen mies voi enempaa olla vaille....vai? Hyvahan se toki on, ettei tarvitse yksin matkaa taittaa. Mukana on seuraa pitamassa, kiperia kysymyksia esittamassa ja routesta ameriikan kokemuksia ja fiiliksia hakemassa sekalainen seurakunta motoristeja eri puolilta Suomea. Edustettuna on Pohjola ja Pohjanmaa vahvistettuna yhdella pyorallisella paakaupunkiseutua. Kyseessa on siis reissu legendaarista "ameriikan aititieta" seuraillen Al Caponen Chicagosta David Hasselhoffin Santa Monicaan :) eli toisin sanoen Route66 #9. Olen naita matkablogeja kirjoitellut kahdeksan routen edesta ja talla kertaa ajattelin, etta jatan talla kertaa itsestaan selvan diibadaaban tyyliin "tanaan ajettiin huikeat 360 kilsaa Chicagosta Sprinfieldiin" pois kokonaan ja koitan keksia jotain muuta sanottavaa. Reittihan on jotakuinkin sama kerrasta toiseen eivatka nuo amerikkalaiset ole osanneet uusia nahtavyyksiakaan rakentaa tahan matkan varrelle joten kerronta on siis jotain muuta. Mita, se jaa nahtavaksi :) Tamankertainen porukka on yhdistelma kahdesta "valmiista" porukasta. Eli vasemmassa nurkassa on Pohjolan porukka, joka asustelee akselilla Utajarvi-Oulu ja toisessa nurkassa taas "Team-Kuusisto" joka on Kuusiston Pertin kasaama rytmiryhma HD henkisia (taitavat olla HOG porukkaa) motoristeja Seinajoen nurkilta vahvistettuna Ollilan Kimmolla ja Lehikoisen Annella Vantaalta. Muut "kuusistolaiset" ovat Pennalan Heikki ja Arja seka Antilan Esa ja Tuula seka tietysti Pertin tuore morsian Sirkka-Liisa, joka muuten taittaa matkaa Dynan sarvissa. Pohjolasta matkaan on lahtenyt tuore aviopari Huotarin Arja ja Timo, Spetsin veljekset Esa ja Esko seka viereisessa punkassa unta kuulaan vetava Heikkisen Tapio. Eli kaksi tuoretta (no kolme kk on viela tuore) avioparia plus sekalainen seurakunta on ryhman vahvuus. Mielenkiintoiseksi ryhman tekee maantieteellisen jakauman lisaksi se, etta toinen puolisko on hyvin, miten sen nyt sanoisi...HD-orientoitunutta porukkaa ja toisaalta taas mukana on naita muita kaksipyoraisia kannattavia kuskeja. Matkan edetessa varmasti mielipiteita vaihdellaan suuntaan jos toiseen :) Itse kuulun kategoriaan kaksipyorais-agnostikot, eli mulle se nyt on just se ja sama milla mennaan...ride hard or stay home eli kovaa ajoa tai sitte ollaan kotona :) Monesti olen joutunut vastailemaan kysymykseen, jossa kummastellaan mista riittaa motivaatiota ajella ruuttia yhdeksatta kertaa. Paha menna sanomaan...jostain se vain tulee...routella on aina oma tunnelmansa, tykkaan route-hengesta jota talla reissulla tulvii eri ihmisten olemuksesta ja sanoista ja totta kai nautin kun voin tarjota tallekin porukalle elamyksia ja fiiliksia seka tietysti esitella vahan eri puolta "jenkkilasta" kuin mita teevee tarjoaa. Fiiliksia, kokemuksia, ajatuksia, maisemia, hyvaa ruokaa ja keskikertaisia juttuja :) Intoa piukassa olen reissua vetamassa, mulla on ehka maailman paras tyo :) Siina sita pohjustusta. Kello tikittaa neljaa sunnuntaita aamuyosta ja harrikat on parkissa Illinoisissa. Ensimmainen ajopaiva pyoravuokraamo-hassakoineen on aina hieman sekalainen setti tapahtumia. Itselleni mieleen jai kodittoman blues hemmon joikaus routen alkupisteessa Chicagossa. Eskon antamat kolikotkaan eivat saaneet kaverin bluesia loppumaan, kerta toisensa jalkeen heppu vain "I woke up this morning". Maissipeltojen reunustamat tiet jotka halkovat Illinoisin maaseutua jaivat myos mieleen...fiilis oli upia. Kolmas juttu oli tuo "ultimate route66 kokemuksia" tarjoava pyoravuokraamon ryhma, joka ei kylla routesta nae eika ymmarra (siis mun mielestani) mitaan. Muutamin paikoin teollisuus-route-ryhma oli uskaltautunut moottoritielta huoltoaseman pihaan fiilistelemaan. Hemmetti, letkassa oli yli 30 pyoraa ja oli huoltoautoa ja matkalaukkuautoa sun muuta. Osa rouvista istunee autossa kun herra "poorn tu pi vaild" tonkii Samsonitesta toista HD of Joku-Ison-Paikan-Nimi paitaa kauluspaitojen ja kiiltonahkakenkien seasta gore-tex takin alle. Jee, mahtavaa upiaa, "Dude, I have done route66 on a Harley"...joopa joo. Melkosta on juu. Omasta mielestani toi on hippasen teollista MP-matkailua enka oikein tajua mutta hyvin nayttaa engelsmanneille, norskeille, danskeille ja muille pehmokansoille kelpaavan :) En oikein usko, etta moinen matkalaukku-motorismi uppoisi suomalaiseen...jos uppoaa niin kertokaa ihmeessa jos olen vaarassa. Se siita :) kukin taplaa tyylillaan, ei siina mitaan. Respektia ei tolla multa heru kylla, sorry vaan... Tasta siis eteenpain aamulla. Yoksi luvattiin vuodenaikaan nahden melko kirpakkaa kelia, 8 astetta. Saa nahda kaivanko aamulla kalsarit jalkaan :) Se selviaa viela...